Keikka on ohi. Olimme uskomattoman upeita lavalla. Noin kahdenkymmenen minuutin mittainen settimme sisälsi kuusi omaa biisiämme sekä puolitoista coveria.
Yleisöpalautettakin kuultiin, mm. "Tän jälkeen mä en enää ikinä kuuntele musiikkia samalla tavalla."
Keikkataltiointia on luvassa myöhemmin.
Nyt ainakin 1/6 bändistä keskittyy juomaan jaffaa ja muistelemaan lämmöllä sitä, kuinka hyvältä voikaan näyttää jääkarhu, jolla on kirkkaanpunaista huulipunaa.
G! AAGTB kiittää. Tämä oli hienoa. Erityiskiitokset ylläri-VJ:lle sekä kärsivälliselle miksaajalle.
Pusipusi,
Anonymer Eisbär
torstai 22. joulukuuta 2011
lauantai 17. joulukuuta 2011
Faabeli jegor Katkerasta
Koska on lauantai, en jaksa kirjoittaa oikeaa blogipostausta, vaan kirjoitan teille sadun, tarinan, faabelin Jegor Katkeran viime kertaisista "treeneistä", ja niitä seuranneista tapahtumista.
Tarinamme alkaa siis "treeneistä", jotka olivat syystä tahi toisesta Jegor Katkeran mielestä taiteen ja kauneuden kantilta katsoen kauhean huonot.
Mutta onneksi, tai pahaksi sellaiseksi, Jegor oli varustautunut alkoholimäärällä, joka saisi alkoholistin pysymään tyytyväisenä puoli tuntia, mutta joka oli Jegorin hennolle viinapäälle aivan liikaa.
Ja niinpä hän päätyi hankkimaan itselleen "olen humalassa kusipää! voi ei!" -morkkiksen, sekä järkyttävän krapulan.
Vannomaan lopettavansa alkoholin käytön ikuisuuden loppuun asti, samalla lopettaen myös tupakanpolton siihen paikkaan. Senkin myös vähintään ikuisuuden puoliväliin asti.
Harkitsemaan nimensä muuttamista Jegor Katkaravuksi. "Koska se olisi... positiivisempi...".
Mutta aikaa kului, krapula häipyi, ajatukset bändin tulevaisuudesta kääntyivät kohti valoisampia teitä uusien ideoiden sadellessa taivaalta kuin... sateen ja sitten tuli lauantai.
Eli tämä hetki.
Ja pientä turhautuneisuutta seuranneiden parin "Äh!" -tupakan jälkeen Jegor, tuo vanha heiluri, puntaroi mielikuvattomasti iltansa vaihtoehtoja: istuako yksin kotona kissojen kanssa ja katsoa kaikki François Truffaut:n elokuvat uudelleen kronologisessa järjestyksessä? Vai tehdä jotain muuta? Mutta mitä, voi hyvä Isä, mitä!?
Ja koska kyseessä on myyttinen kertomus, emme kerro mitä Jegorin elokuvahyllyn elokuvat olisivat oikeasti olleet.
Ja heti joku huutaa "Pornoa! Heheheheee...".
Eli siis olemme sittenkin pakotettuja kertomaan Jegorin siveän maineen säilyttämiseksi:
Ne olisivat olleet paskaa.
Paskoja kertakäyttöelokuvia joita katsoo vain ihminen joka ei tiedä paremmasta, elokuvia joiden jälkeen miettii miksi tein tämän, miksi huijasin itseäni jälleen, miksen vaikka lukenut kirjaa, tai tehnyt ihan mitä vaan muuta.
Kuten mennyt baariin.
Tarinamme alkaa siis "treeneistä", jotka olivat syystä tahi toisesta Jegor Katkeran mielestä taiteen ja kauneuden kantilta katsoen kauhean huonot.
Mutta onneksi, tai pahaksi sellaiseksi, Jegor oli varustautunut alkoholimäärällä, joka saisi alkoholistin pysymään tyytyväisenä puoli tuntia, mutta joka oli Jegorin hennolle viinapäälle aivan liikaa.
Ja niinpä hän päätyi hankkimaan itselleen "olen humalassa kusipää! voi ei!" -morkkiksen, sekä järkyttävän krapulan.
Vannomaan lopettavansa alkoholin käytön ikuisuuden loppuun asti, samalla lopettaen myös tupakanpolton siihen paikkaan. Senkin myös vähintään ikuisuuden puoliväliin asti.
Harkitsemaan nimensä muuttamista Jegor Katkaravuksi. "Koska se olisi... positiivisempi...".
Mutta aikaa kului, krapula häipyi, ajatukset bändin tulevaisuudesta kääntyivät kohti valoisampia teitä uusien ideoiden sadellessa taivaalta kuin... sateen ja sitten tuli lauantai.
Eli tämä hetki.
Ja pientä turhautuneisuutta seuranneiden parin "Äh!" -tupakan jälkeen Jegor, tuo vanha heiluri, puntaroi mielikuvattomasti iltansa vaihtoehtoja: istuako yksin kotona kissojen kanssa ja katsoa kaikki François Truffaut:n elokuvat uudelleen kronologisessa järjestyksessä? Vai tehdä jotain muuta? Mutta mitä, voi hyvä Isä, mitä!?
Ja koska kyseessä on myyttinen kertomus, emme kerro mitä Jegorin elokuvahyllyn elokuvat olisivat oikeasti olleet.
Ja heti joku huutaa "Pornoa! Heheheheee...".
Eli siis olemme sittenkin pakotettuja kertomaan Jegorin siveän maineen säilyttämiseksi:
Ne olisivat olleet paskaa.
Paskoja kertakäyttöelokuvia joita katsoo vain ihminen joka ei tiedä paremmasta, elokuvia joiden jälkeen miettii miksi tein tämän, miksi huijasin itseäni jälleen, miksen vaikka lukenut kirjaa, tai tehnyt ihan mitä vaan muuta.
Kuten mennyt baariin.
sunnuntai 11. joulukuuta 2011
Arkistojen aarteita, osa 1
Koska blogimme on ollut hiljaa jo ihan liian kauan, on aika kaivaa esiin pölyn alta "yön väsynyt filosofinen delirium" -osio.
Tällä kertaa kyseessä on Jegor Katkeran omituiset ajatukset Bar Brysselin Aivomyrskyn jälkeen.
Tekstiä ei ole muokattu vaan se saapuu luoksenne alkuperäisessä, kummallisessa, epäselvässä ja ilmeisen keskeneräisessä muodossaan.
Enjoy!
"Eriskummallista.
Ymmärrän että tämä on minun/meidän bändimme, ja että tuo fakta tekee tästä kaikesta jo itsessään minulle merkityksellistä.
Ja silti en voi olla asettamassa kaikkea tapahtunutta laajempaan kontekstiin, eli merkitysten, merkityksellisyyden katoamiseen maailmassa, ihmisten mielissä, psyykeissä.
Teen tätä ehkä siksi, luon itselleni kuvitelmaa laajemmasta kontekstista sen tähden että olen vasta viime
aikoina alkanut ymmärtämään merkityksen annon arvon.
Tuo kauhea sanayhdistelmänä, "merkityksen anto" vie ainakin minut pönötyksen, isojen hattujen, arvonimien ja tyhjien korulauseiden maailmaan. Vaikka se ei välttämättä ole sitä ollenkaan, ei ainakaan näin "pitänyt" alunperin olla.
Joka kerta kun katsomme kissaa, ihmistä, mitä vaan, annamme sille oman merkityksemme.
Ja joka kerta kun katsomme itseämme annamme väistämättä itsellemme jotain, jota voi kutsua "merkitykseksi" tai "olevaisuuden määrittelyksi"."
Juuri niin Jegor!
Koeta pysytellä suhteellisen irti pullosta ja suhteellisen tajuissasi keikan aikana!
Tällä kertaa kyseessä on Jegor Katkeran omituiset ajatukset Bar Brysselin Aivomyrskyn jälkeen.
Tekstiä ei ole muokattu vaan se saapuu luoksenne alkuperäisessä, kummallisessa, epäselvässä ja ilmeisen keskeneräisessä muodossaan.
Enjoy!
"Eriskummallista.
Ymmärrän että tämä on minun/meidän bändimme, ja että tuo fakta tekee tästä kaikesta jo itsessään minulle merkityksellistä.
Ja silti en voi olla asettamassa kaikkea tapahtunutta laajempaan kontekstiin, eli merkitysten, merkityksellisyyden katoamiseen maailmassa, ihmisten mielissä, psyykeissä.
Teen tätä ehkä siksi, luon itselleni kuvitelmaa laajemmasta kontekstista sen tähden että olen vasta viime
aikoina alkanut ymmärtämään merkityksen annon arvon.
Tuo kauhea sanayhdistelmänä, "merkityksen anto" vie ainakin minut pönötyksen, isojen hattujen, arvonimien ja tyhjien korulauseiden maailmaan. Vaikka se ei välttämättä ole sitä ollenkaan, ei ainakaan näin "pitänyt" alunperin olla.
Joka kerta kun katsomme kissaa, ihmistä, mitä vaan, annamme sille oman merkityksemme.
Ja joka kerta kun katsomme itseämme annamme väistämättä itsellemme jotain, jota voi kutsua "merkitykseksi" tai "olevaisuuden määrittelyksi"."
Juuri niin Jegor!
Koeta pysytellä suhteellisen irti pullosta ja suhteellisen tajuissasi keikan aikana!
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
Karvakorvat ei kauaa oo märkäkorvii!
Eilen meillä piti olla kerran peruuntuneet ekat treenit. Mutta treenit osottautuikin kokous- ja kissateknisistä syistä lähinnä fiilistelyksi, materiaalin yhteen kasaamiseksi ja biisien listaamiseksi. Mietittiin soitinten valintaa ja sitä et kai edes pari sointua voisi opetella (vapaaehtoisia opettajia?)
Mikkiin totuttelu taisi olla illan teema. Käsittelimme itsensä nolaamista ja häpeää AA-kerhon meiningeissä paljastellen traumaattisimpia esiintymiskokemuksiamme. Joistain sisäisistä ristiriidoista kärsittiin, mutta vain kevytversioina. (Voidaanko laulaa että pidämme kissoista ja leivästä jos 1/6 bändiä ei tykkää ja viel karppaa?).
Biiseistä:
Olemme armeliaita: The Doorsin The Endiä EI tulla kuulemaan. Mutta keikalla on ainakin luvassa Juhani Palmu, Missä on Mäyrä ja Olen yksinkertainen olento.
Teimme myös koko bändin voimin yhden biisin, jossa käsittelimme matkan varrella sattunutta tapahtumaa:
Oltiin tulos treeneist niiMatkalla cosmikkii
törmättiin mattii
joka nuoli betonii
Pää asfaltis kii
Soitettiin ambulanssii
Saatin ne kyl kii
Mut niil kesti kuitenki vitustiii
Sit me syötiin cosmicis sipsii
(ne oli tosi spaisii)
Siin samal kelailtii
et matti koki kai kriisii
Ei ollu kovin siistiimut me tehtiin siit kuitenkin biisii
Jegor ois halunnu tähän biisii seksii
Mut sen hoiti Sirpa joka oli härskii
teddypear (nimi muutettu) tahtoo tähän mäyrämeininkii
Cosmarin nurkas se itkii
ku mäyrä risteykseen niitattii
kai liiskatttii
ja tapettii
ja murhattii
se tais kokee vääryyksii
Jegor tekis siit hattui ja rukkasii
P.S Lisäksi villejä huhuja, keikka ei ehkä jää ainoaksi...... voi olla et puolen vuodenpäästä palaamme estraadille. Mut nyt eka toi 21.12 DYNKERÖS TAVATAAN!
-Nikoliina Luola
maanantai 28. marraskuuta 2011
BrysselL brainstorming
Tänään piti olla ekat kahdesta treenistä ennen keikkaa. Treenit peruuntui muutto- ja kissatekinisistä syistä.
MUTTA Jegor Katkera ja Nikoliina Luola päätti käyttää luppoajan hyödyksi: - tehden sanoituksia yhdessä. Paikaksi valikoitui Bar Bryssel Turussa. Voimme bändin 2/6 voimalla voimme suositella kaikille. Kuoharipullo on 10 e ja juustotapas 3 e.
Se mainostuksesta. Saimme tehtyä biisin nimeltä OLEN VAIN YKSINKERTAINEN OLENTO. Ja säkeistöjä muutamiin muihin. Luvassa on BrigitteBardomaista höngintää, Nylon Beatin naivismia, Anssikelamaista kotiseuturakkauta höystettynä Johnny Cashin tragedialla. Unohtamatta löllömäisiä asioita äijämäisesti esitettynä.
Nikoliina Luola kuittaa tältä yöltä. Huomisen treenien tuiskintaa odotellessa.
MUTTA Jegor Katkera ja Nikoliina Luola päätti käyttää luppoajan hyödyksi: - tehden sanoituksia yhdessä. Paikaksi valikoitui Bar Bryssel Turussa. Voimme bändin 2/6 voimalla voimme suositella kaikille. Kuoharipullo on 10 e ja juustotapas 3 e.
Se mainostuksesta. Saimme tehtyä biisin nimeltä OLEN VAIN YKSINKERTAINEN OLENTO. Ja säkeistöjä muutamiin muihin. Luvassa on BrigitteBardomaista höngintää, Nylon Beatin naivismia, Anssikelamaista kotiseuturakkauta höystettynä Johnny Cashin tragedialla. Unohtamatta löllömäisiä asioita äijämäisesti esitettynä.
Nikoliina Luola kuittaa tältä yöltä. Huomisen treenien tuiskintaa odotellessa.
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
Rimakauhua. Nukkuessa. Uh oh.
Nukkuminen on kivaa. En keksi mitään puolta ihkussa uinumisessa joka olisi edes hieman epämiellyttävää. Paitsi painajaiset!
Mutta en näe niitä juuri koskaan, joten olin täysin unohtanut että minun ja unimaailmani suhteessa voisi olla jotakin hämärää, hämmentävää ja niljakkaan karvaista.
Ja tarkoitan nimenomaan sellaista niljakasta kauhuelokuva - the horror! the horror! - karvaisuutta, en söpö märkä orava joka yllättäen kirmaa luoksesi ja haluaa tulla rapsutettavaksi -karvaisuutta.
Anywayeeeeeeee.
Uinuin siis tyytyväisenä kunnes aloin näkemään unta, jossa seisoin isossa hallissa, joka muistutti megalomaanisen jenkki-kirkon ja stadionin yhdistelmää.
Ja sitten, niin, en oikeastaan muista unestani muuta kuin että siellä oli jokin Antti Tuiskun kaltainen olento, joka lauloi ja sitten minä en - kai? - saanut oikein ääntä ulos itsestäni. Ja sitten se harmitti.
Kuulostaa triviaalilta?
Joo, niin kuulostaa. Mutta se tunne! Se oli täyttä rimakauhua! Ei mulla ole koskaan ollut mitään rimakauhu fiiliksiä! Varsinkaan jossain saakutin unissa!
Tiistaina on - kai? - ekat harjoitukset. Ja ajattelin ehdottaa jo ehdotetun idean kirjoittamista kiveen, joka on keikan lopettaminen The Doorsin The End biisin coveriin.
Jos tää on meidän ainut keikka ikinä - ikäänkuin se edes olisi mahdollista! Ahahahahaha! - niin haluan saada laulaa sen lavalla edes kerran. Onko vaiks Rasmus laulanut sitä koskaan lavalla? Anssi Kela, Coldplay? Ehkä, en tiiä, on saattanutkin.
Aivan.
Ja siksi että haluan kertoa unille/alitajunnalleni "hey baby, you fuck with me & I`ll just just raise the stakes darling".
[Joka on tietty tosi terve asenne alitajuntaa kohtaan...]
Mutta!
Dynamossa nähdään ihanuudet! Kauniita unia ja pusuja siihen asti!
Mutta en näe niitä juuri koskaan, joten olin täysin unohtanut että minun ja unimaailmani suhteessa voisi olla jotakin hämärää, hämmentävää ja niljakkaan karvaista.
Ja tarkoitan nimenomaan sellaista niljakasta kauhuelokuva - the horror! the horror! - karvaisuutta, en söpö märkä orava joka yllättäen kirmaa luoksesi ja haluaa tulla rapsutettavaksi -karvaisuutta.
Anywayeeeeeeee.
Uinuin siis tyytyväisenä kunnes aloin näkemään unta, jossa seisoin isossa hallissa, joka muistutti megalomaanisen jenkki-kirkon ja stadionin yhdistelmää.
Ja sitten, niin, en oikeastaan muista unestani muuta kuin että siellä oli jokin Antti Tuiskun kaltainen olento, joka lauloi ja sitten minä en - kai? - saanut oikein ääntä ulos itsestäni. Ja sitten se harmitti.
Kuulostaa triviaalilta?
Joo, niin kuulostaa. Mutta se tunne! Se oli täyttä rimakauhua! Ei mulla ole koskaan ollut mitään rimakauhu fiiliksiä! Varsinkaan jossain saakutin unissa!
Tiistaina on - kai? - ekat harjoitukset. Ja ajattelin ehdottaa jo ehdotetun idean kirjoittamista kiveen, joka on keikan lopettaminen The Doorsin The End biisin coveriin.
Jos tää on meidän ainut keikka ikinä - ikäänkuin se edes olisi mahdollista! Ahahahahaha! - niin haluan saada laulaa sen lavalla edes kerran. Onko vaiks Rasmus laulanut sitä koskaan lavalla? Anssi Kela, Coldplay? Ehkä, en tiiä, on saattanutkin.
Aivan.
Ja siksi että haluan kertoa unille/alitajunnalleni "hey baby, you fuck with me & I`ll just just raise the stakes darling".
[Joka on tietty tosi terve asenne alitajuntaa kohtaan...]
Mutta!
Dynamossa nähdään ihanuudet! Kauniita unia ja pusuja siihen asti!
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
Gloom! And a Giant Teddy Bear on täällä!
Turun musiikkielämässä kuohuu!
Uusi tulokas Gloom! And a Giant Teddy Bear ravistelee luutuneita käsityksiä musiikin tekemisestä ja esittämisestä. Bändin musiikki on ilmapalloa sielulle ja siinä se.
Me emme osaa soittaa emmekä laulaa. Nähdään Dynamossa keskiviikkona 21.12.2011. Spektaakkelimainen show alkaa 22:30.
Uusi tulokas Gloom! And a Giant Teddy Bear ravistelee luutuneita käsityksiä musiikin tekemisestä ja esittämisestä. Bändin musiikki on ilmapalloa sielulle ja siinä se.
Me emme osaa soittaa emmekä laulaa. Nähdään Dynamossa keskiviikkona 21.12.2011. Spektaakkelimainen show alkaa 22:30.
Tilaa:
Kommentit (Atom)