Koska on lauantai, en jaksa kirjoittaa oikeaa blogipostausta, vaan kirjoitan teille sadun, tarinan, faabelin Jegor Katkeran viime kertaisista "treeneistä", ja niitä seuranneista tapahtumista.
Tarinamme alkaa siis "treeneistä", jotka olivat syystä tahi toisesta Jegor Katkeran mielestä taiteen ja kauneuden kantilta katsoen kauhean huonot.
Mutta onneksi, tai pahaksi sellaiseksi, Jegor oli varustautunut alkoholimäärällä, joka saisi alkoholistin pysymään tyytyväisenä puoli tuntia, mutta joka oli Jegorin hennolle viinapäälle aivan liikaa.
Ja niinpä hän päätyi hankkimaan itselleen "olen humalassa kusipää! voi ei!" -morkkiksen, sekä järkyttävän krapulan.
Vannomaan lopettavansa alkoholin käytön ikuisuuden loppuun asti, samalla lopettaen myös tupakanpolton siihen paikkaan. Senkin myös vähintään ikuisuuden puoliväliin asti.
Harkitsemaan nimensä muuttamista Jegor Katkaravuksi. "Koska se olisi... positiivisempi...".
Mutta aikaa kului, krapula häipyi, ajatukset bändin tulevaisuudesta kääntyivät kohti valoisampia teitä uusien ideoiden sadellessa taivaalta kuin... sateen ja sitten tuli lauantai.
Eli tämä hetki.
Ja pientä turhautuneisuutta seuranneiden parin "Äh!" -tupakan jälkeen Jegor, tuo vanha heiluri, puntaroi mielikuvattomasti iltansa vaihtoehtoja: istuako yksin kotona kissojen kanssa ja katsoa kaikki François Truffaut:n elokuvat uudelleen kronologisessa järjestyksessä? Vai tehdä jotain muuta? Mutta mitä, voi hyvä Isä, mitä!?
Ja koska kyseessä on myyttinen kertomus, emme kerro mitä Jegorin elokuvahyllyn elokuvat olisivat oikeasti olleet.
Ja heti joku huutaa "Pornoa! Heheheheee...".
Eli siis olemme sittenkin pakotettuja kertomaan Jegorin siveän maineen säilyttämiseksi:
Ne olisivat olleet paskaa.
Paskoja kertakäyttöelokuvia joita katsoo vain ihminen joka ei tiedä paremmasta, elokuvia joiden jälkeen miettii miksi tein tämän, miksi huijasin itseäni jälleen, miksen vaikka lukenut kirjaa, tai tehnyt ihan mitä vaan muuta.
Kuten mennyt baariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti