Nukkuminen on kivaa. En keksi mitään puolta ihkussa uinumisessa joka olisi edes hieman epämiellyttävää. Paitsi painajaiset!
Mutta en näe niitä juuri koskaan, joten olin täysin unohtanut että minun ja unimaailmani suhteessa voisi olla jotakin hämärää, hämmentävää ja niljakkaan karvaista.
Ja tarkoitan nimenomaan sellaista niljakasta kauhuelokuva - the horror! the horror! - karvaisuutta, en söpö märkä orava joka yllättäen kirmaa luoksesi ja haluaa tulla rapsutettavaksi -karvaisuutta.
Anywayeeeeeeee.
Uinuin siis tyytyväisenä kunnes aloin näkemään unta, jossa seisoin isossa hallissa, joka muistutti megalomaanisen jenkki-kirkon ja stadionin yhdistelmää.
Ja sitten, niin, en oikeastaan muista unestani muuta kuin että siellä oli jokin Antti Tuiskun kaltainen olento, joka lauloi ja sitten minä en - kai? - saanut oikein ääntä ulos itsestäni. Ja sitten se harmitti.
Kuulostaa triviaalilta?
Joo, niin kuulostaa. Mutta se tunne! Se oli täyttä rimakauhua! Ei mulla ole koskaan ollut mitään rimakauhu fiiliksiä! Varsinkaan jossain saakutin unissa!
Tiistaina on - kai? - ekat harjoitukset. Ja ajattelin ehdottaa jo ehdotetun idean kirjoittamista kiveen, joka on keikan lopettaminen The Doorsin The End biisin coveriin.
Jos tää on meidän ainut keikka ikinä - ikäänkuin se edes olisi mahdollista! Ahahahahaha! - niin haluan saada laulaa sen lavalla edes kerran. Onko vaiks Rasmus laulanut sitä koskaan lavalla? Anssi Kela, Coldplay? Ehkä, en tiiä, on saattanutkin.
Aivan.
Ja siksi että haluan kertoa unille/alitajunnalleni "hey baby, you fuck with me & I`ll just just raise the stakes darling".
[Joka on tietty tosi terve asenne alitajuntaa kohtaan...]
Mutta!
Dynamossa nähdään ihanuudet! Kauniita unia ja pusuja siihen asti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti