Eräänä iltana soitimme keikan

Keikka on ohi. Olimme uskomattoman upeita lavalla. Noin kahdenkymmenen minuutin mittainen settimme sisälsi kuusi omaa biisiämme sekä puolitoista coveria.

Yleisöpalautettakin kuultiin, mm. "Tän jälkeen mä en enää ikinä kuuntele musiikkia samalla tavalla."

Keikkataltiointia on luvassa myöhemmin.

Nyt ainakin 1/6 bändistä keskittyy juomaan jaffaa ja muistelemaan lämmöllä sitä, kuinka hyvältä voikaan näyttää jääkarhu, jolla on kirkkaanpunaista huulipunaa.

G! AAGTB kiittää. Tämä oli hienoa. Erityiskiitokset ylläri-VJ:lle sekä kärsivälliselle miksaajalle.

Pusipusi,
Anonymer Eisbär

Faabeli jegor Katkerasta

Koska on lauantai, en jaksa kirjoittaa oikeaa blogipostausta, vaan kirjoitan teille sadun, tarinan, faabelin Jegor Katkeran viime kertaisista "treeneistä", ja niitä seuranneista tapahtumista.

Tarinamme alkaa siis "treeneistä", jotka olivat syystä tahi toisesta Jegor Katkeran mielestä taiteen ja kauneuden kantilta katsoen kauhean huonot.

Mutta onneksi, tai pahaksi sellaiseksi, Jegor oli varustautunut alkoholimäärällä, joka saisi alkoholistin pysymään tyytyväisenä puoli tuntia, mutta joka oli Jegorin hennolle viinapäälle aivan liikaa.

Ja niinpä hän päätyi hankkimaan itselleen "olen humalassa kusipää! voi ei!" -morkkiksen, sekä järkyttävän krapulan.
Vannomaan lopettavansa alkoholin käytön ikuisuuden loppuun asti, samalla lopettaen myös tupakanpolton siihen paikkaan. Senkin myös vähintään ikuisuuden puoliväliin asti.

Harkitsemaan nimensä muuttamista Jegor Katkaravuksi. "Koska se olisi... positiivisempi...".

Mutta aikaa kului, krapula häipyi, ajatukset bändin tulevaisuudesta kääntyivät kohti valoisampia teitä uusien ideoiden sadellessa taivaalta kuin... sateen ja sitten tuli lauantai.

Eli tämä hetki.

Ja pientä turhautuneisuutta seuranneiden parin "Äh!" -tupakan jälkeen Jegor, tuo vanha heiluri, puntaroi mielikuvattomasti iltansa vaihtoehtoja: istuako yksin kotona kissojen kanssa ja katsoa kaikki François Truffaut:n elokuvat uudelleen kronologisessa järjestyksessä? Vai tehdä jotain muuta? Mutta mitä, voi hyvä Isä, mitä!?

Ja koska kyseessä on myyttinen kertomus, emme kerro mitä  Jegorin elokuvahyllyn elokuvat olisivat oikeasti olleet.

Ja heti joku huutaa "Pornoa! Heheheheee...".

Eli siis olemme sittenkin pakotettuja kertomaan Jegorin siveän maineen säilyttämiseksi:
Ne olisivat olleet paskaa.
Paskoja kertakäyttöelokuvia joita katsoo vain ihminen joka ei tiedä paremmasta, elokuvia joiden jälkeen miettii miksi tein tämän, miksi huijasin itseäni jälleen, miksen vaikka lukenut kirjaa, tai tehnyt ihan mitä vaan muuta.

Kuten mennyt baariin.

Arkistojen aarteita, osa 1

Koska blogimme on ollut hiljaa jo ihan liian kauan, on aika kaivaa esiin pölyn alta "yön väsynyt filosofinen delirium" -osio.
Tällä kertaa kyseessä on Jegor Katkeran omituiset ajatukset Bar Brysselin Aivomyrskyn jälkeen.
Tekstiä ei ole muokattu vaan se saapuu luoksenne alkuperäisessä, kummallisessa, epäselvässä ja ilmeisen keskeneräisessä muodossaan.
Enjoy!

"Eriskummallista.

Ymmärrän että tämä on minun/meidän bändimme, ja että tuo fakta tekee tästä kaikesta jo itsessään minulle merkityksellistä.
Ja silti en voi olla asettamassa kaikkea tapahtunutta laajempaan kontekstiin, eli merkitysten, merkityksellisyyden katoamiseen maailmassa, ihmisten mielissä, psyykeissä.
Teen tätä ehkä siksi, luon itselleni kuvitelmaa laajemmasta kontekstista sen tähden että olen vasta viime
aikoina alkanut ymmärtämään merkityksen annon arvon.

Tuo kauhea sanayhdistelmänä, "merkityksen anto" vie ainakin minut pönötyksen, isojen hattujen, arvonimien ja tyhjien korulauseiden maailmaan. Vaikka se ei välttämättä ole sitä ollenkaan, ei ainakaan näin "pitänyt" alunperin olla.

Joka kerta kun katsomme kissaa, ihmistä, mitä vaan, annamme sille oman merkityksemme.
Ja joka kerta kun katsomme itseämme annamme väistämättä itsellemme jotain, jota voi kutsua "merkitykseksi" tai "olevaisuuden määrittelyksi"."

Juuri niin Jegor!
Koeta pysytellä suhteellisen irti pullosta ja suhteellisen tajuissasi keikan aikana!